Uuteen kämppään muuttaessa kesällä minulla ei ollut tänne sopivaa ruokapöytää. Ensin meinattiin laittaa vanha ovi keittiönpöydäksi, mutta se oli liian pitkä, ja päätyikin olo/makuuhuoneeseen työpöydäksi. Olin kovin vakuuttunut siitä, että haluan pöydästä ihan oman näköiseni, ja mielellään jokin säilytystila ratkaisu mukaan, sillä pöytä- ja kaappitilaa oli vähäisesti. Niinpä aivot lähtikin hurisemaan, kun äiti tarjosi vanhaa kirjahyllyä uuteen kotiini.
Kyseessä oli siis tämän näköinen mänty hirvitys (en ole keltaisen puun ystävä), ja ajattelin, että ei mitään tsäänssejä että tuo rotisko minun kotiini tulisi. Kunnes keksin, maalia pintaan, ja kuluttamalla vanhan näköiseksi, hienot vetimet tilalle, ja tuostahan tarjoutuu rutkasti säilytystilaa.
Pöytälevyksi olin suunnitellut laittavani lankkuja vieri viereen, ei liimalevyä. Mutta tarjoutuikin paljon parempaa, kun isäni kaivoi jostain kätköistään todella leveän (ja melko kärsineen) lehtikuusi lankun. Se oli aivan täydellinen, ja juuri sopivan levyinen. Lian rapsuttelua, hiomista, ja osmocolor vaha päälle.
Ja toisen päädyn jaloiksi vanhan Singerin jalat. Olin suunnitellut tähän uutta pöytälevyä, ja laittaa eteisen pöydäksi, mutta näin se palvelee paljon enemmän, ja sopii pöydän tyyliin kuin nenä päähän.
Ja tältä se nyt sitten näyttää! Olen aivan mielettömän tyytyväinen lopputulokseen. Keittiö on nyt niin ilmeikäs ja viihtyisä, ja juuri omistajansa näköinen.
