Lankakerä

Neulontaa ja virkkausta on tullut satunnaisesti harrastettua pienestä asti, olen vaan niin malttamaton että harvoin olen saanut mitään valmiiksi. Itseasiassa en muista yhtiäkään villasukkiakaan joista olisin molemmat parit saanut valmiiksi. Viimeisen vuoden olen aina silloin tällöin virkannut isoäidin neliöitä vilttiä varten, joka todennäköisesti näke päivänvalon vuonna 2046...

No, nyt kuitenkin syksyn alussa olin ahkerasti kuumeessa pari viikkoa, ja tuloksena nämä:

Ensimmäinen kirjoneuletyö, ja samalla myös se ensimmäinen täysin valmis sukka pari. Yksivärisiä polvisukkia en taatusti olisi jaksanut neuloa, mutta näiden tekeminen oli niin monipuolista että mielenkiintokin jaksoi pysyä mukana, eikä hermotkaan oikein mennyt kuin sotkeentuneisiin lankoihin ja lankoja varasteleviin kissoihin. Nämä kyllä lämmittävät sydäntä jalkojen lisäksi, ja ovatkin olleet jo ahkerassa käytössä.

Toimintapariksi sukat tarvii tietty myös tumput. Näistä sain vasta toisen päätökseensä, mutta tämä oli niin pieni homma noiden sukkien jälkeen että eiköhän näitäkin saada kaksin kappalein ennen lumen tuloa.