Tukassani on nykyään juju:
Citroenin logo ei tosin ollut ihan sitä mitä odotin kun koitin selittää kahta kolmiota alekkain, mutta tuo on viikossa kadonnut. Toiveenani oli että raja menisi puolesta korvasta puoleen korvaan, eli sainlähes 2x isomman siilin kuin toivoin. en ole vielä ihan varma mitä mieltä tästä olen...
Sen lisäksi että oli hauska saada jokin juju tukkaani, tämä oli erinomainen keino päästä eroon siitä raivostuttavasta katkeilleesta lyhyestä niskatukasta joka on aina vaan yksi iso pallo, eikä yletä ponnarille, ja josta revin aina miljoona palasta per päivä kun oli niin hapero.
Tässä ennen parturia kuva, tukka oli jo surkeassa kunnossa, leikkautin sitä viimeksi Ranskassa kaverillani, joka valitteli kun joutui jo silloin jättämään sen turhan huonoon kuntoon, kun en antanut leikata liikaa, pitihän kesällä olla niin pitkä tukka kuin mahdollista (joka olikin sitten aina vaan nutturalla kun takkuuntui aina aukinaisena).
Ja jälkeen parturin, kerrankin sain oikeasti rikotun mallin, yleensä kaikki aina heittää latvat suoriksi, yök. Otsis jäi hieman vielä houkuttelemaan, joka kerta olen meinannut sellaisen leikata, mutta eipä ole vielä tapahtunu. En tiedä sopisiko moinen mulle... hmm...?
Olen vieläkin todella huono elämään pitkän tukan kanssa. En vaan osaa pitää hiuksiani auki, nehän on silmillä jatkuvasti, ja heiluu naamalla, ja äh. Lisäksi viimeiset kolme vuotta se on täytynytkin pitää kiinni joka päivä koulussa, pitkät hiukset ja sirkkeli, ei käy. Ja kun olet pitänyt hiuksia kiinni koko päivän, ei sitä enää illaksi saa laskeutumaan aloilleen, eli olen ollut yksi elämäntapanuttura.
Ennen blondia hulmutukkaani tilannehan oli monta vuotta tämän näköinen:
No comments :
Post a Comment